Työmarkkinakevättä ei ole enää ilman lakkoja. Viime keväänä lakkoiltiin Suomessa kauttalinjan ja yliopistotkin saivat tästä osansa Tampereen yliopiston yhden päivän työtaistelun muodossa. Muiden alojen ollessa sopimuksellisessa rauhan tilassa ovat taas vastaavasti korkeakoulusektorilla ammattikorkeakoulut vääntäneet kymmeniä lakkopäiviä tämän kevään aikana. Työnantajat ovat saaneet poliittisen tahtonsa lävitse ja työelämälainsäädäntöä, ja erityisesti sen tuomaa turvaa, on heikennetty voimakkaasti. Tämä on johtanut jatkuviin ristiriitoihin ja epäluottamukseen työmarkkinoilla.
Työehtosopimus on taannut lakia paremmat ehdot ja tuonut turvan työpaikoille ja työelämän kehittämiselle. Heikentynyt lainsäädäntö toimii nyt houkuttimena polkea myös työehtosopimuksen kirjauksia. Tästä varmasti yksinkertaisin esimerkki on irtisanomissuojaan liittyvät kirjaukset. Henkilöperusteista irtisanomista helpotettiin poistamalla laista painavan syyn vaade ja jättämällä asiallinen syy riittäväksi irtisanomisen perusteeksi. Irtisanomiskynnys oli vielä korkeammin kirjattu moniin työehtosopimuksiin, mutta työantajat pakottivat ne vastaamaan uudistavaa lain minimiä. Vastaava esimerkki on muun muassa neuvotteluajat irtisanomistilanteissa.
Valtio takasi ennen korkeamman suojan eli paremman perälaudan, ja työehtosopimukset korottivat työelämän turvaa peilaten tähän perälautaan. Nykyinen perälauta repsottaa lähes avoimena ja työehtosopimuksien kirjauksia on helpompi lakaista lava-autosta ulos. Vaikka TES edelleen takaa lakia paremmat ehdot on meidän huolehdittava myös työelämälainsäädännön tuomasta turvasta ja suojasta. Tasapainoinen lainsäädäntö mahdollistaa myös neuvottelutoiminnan ja suomalaiseen tapaan kuuluvan neuvottelukulttuurin. Sopimusyhteiskunta lienee kuitenkin kaikkien kannalta parempi kuin alati lakkoihin ajautuvat umpikujat.
Mika Parkkari
Työmarkkinatoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen erityisasiantuntija