Työrauhaa ja leikkauksia
Yliopistojen työehtosopimus kattavine työehtoineen ja myös työrauhavelvoitteineen on voimassa 31.3.2028 saakka. Toki sopimus on tarvittaessa mahdollista irtisanoa viimeisen vuoden osalta siten, että sopimus päättyy jo maaliskuun loppuun 2027. Tässä vaiheessa on vielä täysin mahdotonta ennakoida, realisoituuko työehtosopimuksen ennenaikaisen irtisanomisen tarve. Joka tapauksessa tulemme etenemään vuoden 2026 ajan syvässä rauhantilassa, mutta kuitenkin tulevaan neuvottelukierrokseen jo tavalla tai toisella valmistautuen.
Totaalisesti työehtosopimusten neuvottelutoiminta ei ole suomalaisilla työmarkkinoilla tauolla. Yliopistojen henkilöstön kannalta tärkeän ”naapuripöydän” muodostaa ammattikorkeakoulujen työehtosopimus. Sen sopimuskausi päättyy maaliskuun lopussa 2026. Tässä Yliotteen numerosta voit lukea mielenkiintoisen ajankohtaiskatsauksen siitä, millä askelmerkeillä AMK-neuvottelupöytään ollaan lähdössä. Jo tässä vaiheessa voimme joka tapauksessa toivottaa onnea ja menestystä AMK-neuvottelukevääseen.
Leikkauksilla
lyödään jälleen juuri
niitä aloja, joiden
varaan Suomen
tulevaisuuden
osaaminen rakentuu.
Maan hallitus päätti 20.11. julkaistussa täydentävässä talousarviossaan ehdottaa leikkauksia ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitukseen. Muun muassa Tieteentekijöiden toiminnanjohtaja Nina Hahtela on kannanotossaan todennut, että leikkauksilla lyödään jälleen juuri niitä aloja, joiden varaan Suomen tulevaisuuden osaaminen rakentuu. Erityisen harhaanjohtavaa on Hahtelan mukaan esitys lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja kertaluonteisella rahoituksella. Vaikka lisäpanostus näyttää paperilla myönteiseltä, todellisuudessa se pahentaa tilannetta. Uudet opiskelijat jäävät järjestelmään pysyvästi, mutta rahoitus on vain väliaikaista ja kattaa murto-osan todellisista kustannuksista. Se tarkoittaa lisää kuormitusta opetukselle, heikompaa ohjausta ja kasvavaa epävarmuutta laadusta eli kokonaisuutta, joka vie Suomea väärään suuntaan aikana, jolloin kilpailu osaajista kiristyy. Tähän Hahtelan analyysiin on helppo yhtyä.
Suomalaista tohtorikoulutusjärjestelmää ollaan monilta osin uudistamassa. Edellä todetut leikkaussuunnitelmat huomioiden näiden tavoitteiden toteuttaminen voi osoittautua haastavaksi. Uudistuksesta on joka tapauksessa tärkeää käydä analyyttista keskustelua ja siitä syystä olemme sisällyttäneet tähän numeroon kaksi teemaa käsittelevää artikkelia. On selvää, että muutos herättää sekä toiveita että huolia akateemisessa yhteisössä.
Kaiken muutoksen ja epävarmuuden keskellä ammattiliiton jäsenyys tuo monille kaivattua turvaa ja selkänojaa. Kussakin yliopistossa jäseniä avustaa osaava jukolaisten luottamusmiesten verkosto. Omasta liitosta saa puolestaan neuvontaa ja opastusta uran eri vaiheisiin, oli sitten kyse työsuhteeseen liittyvistä juridisista asioista tai oman urakehityksen tukemisesta. Viimeksi mainitusta teemasta tarjoamme nyt luettavaksenne laajemman artikkelin.
Toivon, että kiireisen syksyn jälkeen jokainen Yliotteen lukija pääsee viettämään rauhallisen joulun ja uudenvuoden tienoon. Olemme täällä liitoissa kanssakulkijoinanne myös alkavana vuonna 2026!
Petri Toiviainen
neuvottelupäällikkö
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut